Käytämme sivustollamme evästeitä. Jatkamalla hyväksyt evästeiden käytön. Hyväksyn
In English Suomeksi

Infrapuna-anturit - IR



 

Infrapunamittausta käytetään pääasiassa kohteisiin, joiden lämpötila halutaan saada mitattua koskematta kohdetta. Infrapunamittauksessa käytetään hyväksi kohteen pinnasta säteilevää energiaa. Infrapuna-antureissa vaihtelevat muun muassa mittauslämpötila, mittauskeila ja emissiokerroin. Nämä ominaisuudet ovat anturin tyypistä riippuen joko staattisia tai säädettävissä. Infrapuna-anturin mittaustulos on anturin mittaama mittausalueen lämpötilojen keskiarvo. Infrapuna-anturin valinta vaatii asiantuntemusta, sillä mittauskohteen pinnan laatu vaikuttaa mittaustulokseen. Pinnan laadun lisäksi tulee ottaa huomioon muun muassa mittausalueen lämpötila, mittauskohteen alueen koko sekä vaadittavat aallonpituus ja kaapelin pituus. Mitä lyhyempi on aallonpituus ja mitä korkeampi on lämpötila, sen voimakkaammin pinta lähettää säteilyä. Suuren säteilyenergian ansiosta saadaan aikaan voimakkaampi mittaussignaali ja mittaustuloksen tarkkuus ja stabiilius paranevat. Tämän vuoksi voidaan suositella mahdollisimman lyhyttä ja kapeaa aallonpituutta. Tarkempaa tietoa sopivan infrapuna-anturin valinnasta ja emissiokertoimen vaikutuksesta löydät asiantuntijablogistamme.

 

Oikeanlaisilla infrapuna-antureilla saadaan haastavistakin kohteista luotettava lämpötilatieto. Tällaisia vaikeita mitattavia kohteita ovat esimerkiksi etäällä olevat tai liikkuvat kohteet, nopeasti muuttuvat lämpötilat ja ympäristöt, joissa on räjähdysvaara. Infrapuna-anturit ovat kosketusantureita herkempiä ja mittaavat lämpötilaa nopeammin ja tämän ansiosta infrapuna-anturit soveltuvatkin hyvin juuri mittauskohteisiin, joiden lämpötila vaihtelee merkittävän nopeasti ja paljon. Mittausalue vaihtelee infrapuna-anturin tyypin mukaan, mutta alue voi olla jopa esimerkiksi OPT-CS-TCLT – anturin -40...1030 °C.

 

Infrapuna-anturin ilmoittamaan lukemaan vaikuttavat muun muassa pinnan lämpötilan tasaisuus sekä pintamateriaalin emissiivisyys. Emissiivisyys kuvaa pinnan kykyä säteillä lämpösäteilyä. Emissiokerroin kertoo, kuinka hyvin kohde lähettää lämpösäteilyä.  Jotta infrapunasäteilyn mittaus onnistuu oikein, on infrapuna-anturiin asetettava oikean suuruinen emissiokerroin. Emissiokerroin on arvo nollan ja yhden väliltä ja se kuvaa kappaleen tietyssä lämpötilassa lähettämää säteilyn määrää suhteessa samassa lämpötilassa olevan mustan kappaleen lähettämään säteilyyn. Edulliset infrapuna-anturit toimitetaan kiinteällä emissiokertoimella 0.95, koska yleiset pintamateriaalit kuten puu, betoni, maalatut pinnat ja muut huokoiset materiaalit ovat lähellä tätä arvoa. Infrapuna-anturit soveltuvat näiden yleisten materiaalien mittaamiseen ilman säätöominaisuuksia. Sen sijaan haastavammat materiaalit, kuten kiiltävät metallipinnat vaativat infrapuna-anturilta enemmän ominaisuuksia, koska emissiivisyys pienenee, kun heijastuvuus suurenee. Esimerkiksi telat, alumiini, sinkki ja näitä vastaavat ovat vaikeita mittauskohteita. Niitä varten onkin kehitetty erikseen juuri niille suunniteltuja ja kohteisiin soveltuvia erikoisantureita. 

Etkö löytänyt tarvitsemaasi tuotetta?

Toimitamme myös räätälöityjä ratkaisuja!
Ota yhteyttä ›